Ville von Gross

kirkkoherra

– Kuvaile itseäsi.

Olen 42-vuotias kolmen tytön isä. Olen syntynyt Helsingissä, ja siinä mielessä identiteetiltäni helsinkiläinen, mutta olemme asuneet Keski-Suomessa nyt 13 vuotta, joten minusta on tullut pikkuhiljaa keski-ikäinen keskisuomalainen. Meillä on pieni rauhallinen maatila, jossa riittää mukavaa puuhastelua kaikkina vuodenaikoina. Pidän maaseudun rauhasta ja siitä, että naapuritontin valot eivät häikäise. En voisi kuvitellakaan muuttavani takaisin Etelä-Suomeen.

– Onko sinulla lempinimeä?

Kaverit huutelevat joskus VG-lyhenteellä, mutta Ville on aika lyhyt muutenkin.

– Kauanko olet ollut seurakunnassa töissä?

Aloitin Keuruun seurakunnassa 1.9.2022. Laukaan seurakunnassa aloitin 2012, ja silloin toimitin toisen pääsiäispäivän sanajumalanpalveluksen. Silloin jännitti. Enää ei sykkeet nouse niin paljoa, kun sakastin oven sulkee.

– Työnimikkeesi seurakunnassa? Mikä on yllättävin työtehtävä, joka työnkuvaasi sisältyy?

Kirkkoherra. Tornikirkko, aivan huikean hieno tapahtuma, jossa pääsee kiipeämään kirkontorniin. Monet työtehtävät yllättävät usein positiivisesti.

– Mistä pidät työssäsi eniten?

Kirkkoherran työ on hyvin monipuolista ja pidänkin juuri siitä erityisesti. Hyvin hoidettu hallinto ja talous ovat edellytyksenä myös seurakunnan monipuoliselle toiminnalle, mutta viihdyn erityisesti lasten ja nuorten tapahtumissa. Pidän myös jumalanpalveluksista todella paljon. Jos vanhaksi elän, niin aion pyhittää eläkevuodet Raamatun opetukselle seurakunnan vapaaehtoisena.

– Oletko aamu- vai iltaihminen? Entä kissa- vai koira-?

Olen keskipäivän ihminen, koska silloin olen tehokkaimmillani. Aamukahdeksaan nukkuminen riittää aivan hyvin, tähän myös pyrin. Tämä ehkä vaihtelee vuodenaikojen kanssa. Meillä on aina ollut koiria ja kissoja, mutta pidän koirista enemmän. Erityisesti noutajat ovat sydäntäni lähellä.

– Mikä sinusta on seurakunnan tärkein tehtävä?

Julistaa Jumalan Sanaa ja työskennellä ihmisten keskellä kristillisten arvojen mukaisesti. Seurakunnan tehtävä on antaa ihmisille mahdollisuus löytää elämälleen syvempi merkitys ja henkilökohtainen suhde Jumalaan.

– Lempipaikkasi Keuruun seurakunnan alueella?

Ehdottomasti Keuruun uuden kirkon alttari. Tunnen todella syvää kiitollisuutta, kun saan polvistua alttarin äärelle ja kuulen sanat: ”Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.”

– Mikä on parasta keväässä?

Pääsiäinen ja uuden elämän ihmeet. Terassikalusteiden kaivaminen navetasta ja oman pihan runsaat narsissit.

– Varhaisin muistosi (mistä vain) kirkosta/seurakunnasta?

Paras muisto on alakoulun pääsiäiskirkosta, jossa laulettiin Lensi maahan enkeli: ”Saamme rientää kertomaan nyt elää Jeesuksemme.” Silloin mietin, että minnehän sitä rientäisi – no kotiinhan minä menin.

– Millaisesta musiikista pidät?

Kaikki melkein menee. Nyt autossa soivat lähinnä naislaulajat, joita tyttäreni kuuntelevat. Siinä he sitten laulavat kilpaa ja minä saan miettiä omia juttujani.

– Mistä haaveilet?

Haaveilen läpi elämän kestävästä hyvästä perheyhteydestä ja siitä, että voisin tulevaisuudessa matkustella omien aikuisten lasteni kanssa.

– Mitä harrastat?

Nyt lähinnä lenkkeilyä ja lasten sekä koiran kanssa puuhastelusta. Sählyä käyn pelaamassa joskus.

– Mitä teet, kun huomaat olevasi stressaantunut?

Nukun ja liikun paremmin. Tapaan ystäviä, saunon ja luen kirjoja.

– Terveisesi Keuruun seurakunnan nettisivuilla vierailijalle?

Tule käymään ensi sunnuntaina kirkossa.